Jos tienaat eläkeläisenä 23 000 euroa tai enemmän, olet keskimääräistä eläkettä selvästi suuremmalla tasolla Suomalaisten eläkeikäisten joukossa. Jos saat 23 000 euroa tai enemmän kuukaudessa, eläkkeesi kuuluu maamme kymmenen parhaan joukkoon. Jos vuodessa sekä viidessä kuukaudessa tienaat eläkettä 23 000 euroa, eläkkeesi vastaa kokonaiseläkkeen laskettua keskiarvoa joka on noin 1344 euroa kuukaudessa. Huippueläkkeet nostavat keskiarvoa, joten 1344 euron eläkkeellä et kuulu vieläkään enemmistöön, vaan suurin osa eläkeläisistä selviytyy ja tulee toimeen tätäkin pienemillä eläkkeillä.
Korkeimpia eläkkeitä löytyy hyvin harvoilta. Eläketurvakeskuksen tilasto-osaston päällikkö Mikko Pellinen sanoo, että 100 suurimman eläkkeen keskiarvo lähenteli viime vuoden loppupuolella 16 765 euroa. Tässä joukossa paras eläke oli n. 40 000 euroa kuukaudessa, heikoin 12 500 euroa. Jakauma kapenee voimakkaasti mitä lähemmäs huippua tullaan, kommentoi Pellinen. Vuoden 2008 eläkettä saavien huippukymmenykseen pääsi jos eläke oli 2 062 euroa kuukaudessa. Tähän valiojoukkoon kuului n. 13 000 suomalaista. Eläkettä saavien parhaaseen yhteen prosenttiin pääsi alle 4000 eurolla. Naisten määrä kutistuu sitä mukaan, mitä suuremmista eläkkeistä on kysymys. Yli 7 500 euron eläkkeestä pääsi nauttimaan 710 miestä ja 10 naista. Kun eläke ylitti 10 000 euron, kyseessä oli 222 miestä ja enää 3 naista, sanoo Pellinen.
Parhaisiin eläkkeisiin pääsevät huippupalkkoja vetäneet johtajat. Johtajille Suomessa on usein sovittu erilaiset bonukset ja palkkiot sekä erillinen lisäketurva. Lisäeläkkeen suuruus kokonaispalkasta vaihtelee muutamista prosenteista kymmeniin. Vuosien varrella laskentaperusteet ovat muuttuneet, joten sekin hankaloittaa entistä enemmän palkkojen arviointia suhteessa saatavaan eläkkeeseen. Vuonna 2005 eläkeuudistusta koko aktiiviuransa samassa paikassa työskenneelle eläke määräytyi neljän viimeisen työvuoden palkan perusteella. Jos henkilö oli useissa työpaikoissa, jokaisesta jaksosta laskettiin erikseen kulloinkin voimassa olevan lain mukaan määritelty eläke.
Tietynlaisen kuvan hahmottamiseksi Pellinen laskeskelee mahdollisia eläkkeiden taustoilla olevia palkkoja. Pellinen kuvaa annettuja esimerkkejä kuitenkin “fiktiivisiksi”. Jos ajatellaan, että vanhan työeläkelain mukaan henkilö saisi eläkettä oltuaan saman yrityksen palveluksessa ja hänen eläkkeensä olisi 56 % palkasta. Jotta henkilö voisi saada 16 800 euron kuukausittaisen eläkkeen, hänen olisi pitänyt ansaita 30 000 euroa kuukaudessa, siis 360 000 euroa vuodessa. Jos samainen henkilö olisi tehnyt koko uransa valtiolla, kunnissa ja jäänyt virastaan eläkkeelle, hän olisi voinut saada tässä tapauksessa lisäeläketurvan, eli eläke olisi 66 % kokonaispalkasta. Tuolloin henkilön eläke olisi voinut yltää 100 parhaan joukkoon 25 000 palkan perustein.
Monella suurituloisella yritysjohtajalla on kuitenkin suuremmat tulot kuin tosiasiassa pelkkä eläke antaa ymmärtää. On hyvin tavallista, että pörssiyhtiöistä eläkkeelle siirtyneet toimarit ovat yhden tai useamman yhtiön hallituksen jäseniä ja nauttivat palkkioita sivuansioistaan. Tämän lisäksi voi löytyä osakkeita tai optioita, palkitsemisjärjestelmien ansioita, joista kerätään pääomatuloa eläkkeelläkin. Juurikin sivuansioiden vuoksi kaikki huipputuloiset eläkeläiset eivät saaneet ansiotulojaan juurikaan eläkkeistä. 2008 huippua ylläpiti joukko entisiä johtajia, näiden joukossa mm. Valmetin entinen toimitusjohtaja Matti Sunderberg, ansiotulot 860 000 euroa. Toinen oli Stora-Enson entinen toimitusjohtaja Jukka Härmälä sekä Kemiran entinen toimitusjohtaja Lasse Kurkilahti.
